Kosteikko on kostea alue, joka on ainakin suuren osan vuodesta veden peitossa. Kosteikot ovat vesiensuojelun kannata erittäin hyödyllisiä, sillä ne pidättävät kiintoainetta ja ravinteita sekä tasaavat veden virtaamia vähentäen alapuolisten alueiden tulvia.  Kosteikon ansiosta vettä myös riittää kuivina aikoina alapuolisissa uomissa pidempään. Kosteikon yhteyteen on mahdollista kaivaa myös alue, jonne voidaan varastoida vettä kastelua varten 

Monet pitävät kosteikkoa kauniina lisänä maisemassa ja hyödyntävät aluetta virkistyskäyttöön. Lisäksi ne ovat tärkeitä elinympäristöjä esimerkiksi monille linnuille.  

Kosteikolle parhaita paikkoja ovat erilaiset notkot, painanteet ja tulva-alueet, mutta sen voi perustaa lähes millaiselle alueelle tahansa, kunhan sinne on mahdollista ohjata vettä lähellä olevasta uomasta.

• Tutustu kosteikosuunnitteluun (videosarja)

Kosteikkoja on erilaisia ja ne suunnitellaan aina tapauskohtaisesti. Kuvat: V. Kaasonen, WWF

 

 

Kaksitasouoman avulla voidaan suoraan vähentää paikallista tulvariskiä. Kaksitasouoma perustetaan kaivamalla olemassa olevan uoman varrelle joko molemmille tai vain toiselle puolelle tulvatasanteet, jolloin vedellä on aiempaa enemmän tilaa. Tulvatilanteessa vesi nousee tulvatasanteille eikä ympäröiville alueille, kuten pelloille. Tulvatasanteet parantavat myös vedenlaatua, kun niille pidättyy veteen päätyneitä ravinteita ja kiintoaineita. Lisäksi ne monipuolistavat uomaa elinympäristönä. Kaksitasouoma soveltuu erityisen hyvin herkästi tulvivalle alueelle.

• Kaksitasouomat - viljelijän ja ympäristön hyödyksi (video)
• Kaksitasouoma metsätalouden vesiensuojelumenetelmänä (video)
• Vesitalousisännöitsijän opas

2-tasouomaan voidaan kaivaa molemminpuolinen tai toispuolinen tulvatasanne. Kuvat V. Kaasonen, WWF

 

Pohjakynnykset ovat kivistä tehtyjä rakenteita, jotka muistuttavat luonnon virtapaikkoja. Ne ovat toimenpiteenä pieniä, joten niiden toteuttaminen on edullista. Pohjakynnykset hidastavat ja tasaavat virtaamia, mikä ehkäisee sortumia ja uomaeroosiota, jolloin uomien kunnostustarve vähenee. Myös tulviminen alapuolisilla alueilla vähenee.  

Koska pohjakynnykset nostavat veden pintaa, ne pitää rakentaa uomiin, joissa ei ole tulvaongelmia, vaan vesi virtaa hyvin tai jopa liian kovaa. Kynnyksiä voi rakentaa myös useita peräkkäin, jolloin ne tasoittavat virtaamia tehokkaammin. Rakentamisessa on huomioitava, että niistä ei aiheudu haittaa yläpuolisten peltojen kuivatukselle tai muille alueille ja rakenteille.

Juuri rakennettu pohjakynnys. Kuva V. Kaasonen, WWF

 

 

Luontoystävällisellä uomanhoidolla voidaan vähentää vesistökuormitusta. Vain vähän vaivaa vaativa, mutta kuormitusta vähentävä, toimenpide on uoman syvyyskaivun välttäminen. Kasvillisuutta voidaan poistaa uomasta esimerkiksi niittokauhalla sen sijaan, että uoman pohjaa kaivetaan, mikä aiheuttaa kiintoainekuormitusta. Herkästi sortuvilla maalajeilla ojaluiskat olisi hyvä pitää ojaa kunnostettaessa mahdollisimman koskemattomina.  

Hieman enemmän työtä vaativa toimenpide on uoman mutkittelun palauttaminen. Mutkittelevassa uomassa vesi virtaa hitaammin, jolloin vesienhallinta paranee. Lisäksi mutkittelu lisää uoman monimuotoisuutta, kun virtausolosuhteiden vaihtelu tekee uomaan erilaisille kasveille ja eläimille sopivia pieniä elinympäristöjä.

Mutkitteleva uoma. Kuva V. Kaasonen, WWF

 

Säätösalaojitus mahdollistaa veden osittaisen hallinnan jo pellolla. Kokoojaojiin asennetaan säätökaivoja, joiden avulla salaojista virtaavan veden määrää voidaan säädellä. Säätösalaojituksen avulla erityisesti turvemailla voidaan ehkäistä ravinteiden huuhtoutumista. Korotettu vedenpinta pitää turvemaan kosteampana, jolloin turpeen hajoaminen hidastuu. Samalla myös ravinteita vapautuu vähemmän.  

Niin turve- kuin kivennäismailla säätösalaojituksella voidaan nostaa vedenpinta sellaiselle tasolle, että kosteutta on tarjolla kasvien käyttöön pidempään. Ojastoa voidaan hyödyntää myös altakasteluun, jos lähistöllä on tarjolla vettä ojastoon syötettäväksi. Samalla myös ravinteita kiertää takaisin pellolle. Patoaminen on vesienhallinnan kannalta hyvä asia, koska ravinteita sisältävää vettä pidätetään salaojastossa sen sijaan, että se purkautuisi heti pois. Säätösalaojitus on myös yksi keino hallita happamien sulfaattimaiden aiheuttamia ympäristöongelmia.  

Säätösalaojitus sopii parhaiten pelloille, joiden kaltevuus on enintään kaksi prosenttia. Säätösalaojitukseen ja salaojakasteluun sopivien kivennäismaiden tulee olla vettä hyvin läpäiseviä, kuten hienoa hietaa ja sitä karkeampia.

Säätökaivo talviasennossa. Kuva: R. Rosendahl