Hallituksen esityksessä kaivoslaiksi on petrattavaa. Kaivostoiminta vaikuttaa merkittävästi ympäröiviin alueisiin, muihin elinkeinoihin ja ihmisten elinoloihin, mikä edellyttää vuorovaikutteisuutta varhaisesta suunnitteluvaiheesta lähtien. Maanomistajien riittävä tiedon saanti on varmistettava jo varauksia tehtäessä. Erityisen tärkeää tämä on niiden maanomistajien kannalta, jotka eivät asu varausalueella. Maanomistajien oikeuksia tulee lisätä ja kaivostoimintaa tai siihen liittyvää muuta toimintaa harjoittavien toimijoiden oikeuksia vähentää.

Myös maanomistajien sekä kuntien valitusoikeudet ovat lakiesityksessä jäämässä liian heikoiksi.

Erityisen tärkeää on, että kunnilla ja maakunnilla on oikeus rajoittaa kaivostoimintaa, mikäli se on ristiriidassa niiden omien strategioiden ja suunnitelmien kanssa. Varausmaksuja on korotettava merkittävästi, mikä rajoittaisi kohtuuttoman suurien alueiden varaamista.

Venäjän tilanne on nostanut esille huoltovarmuuden ja siinä keskeisessä roolissa olevan maatalouden, joka tuottaa ruokaa. Tämän vuoksi pellot tulee rauhoittaa malminetsinnän ulkopuolelle, mikäli niiden omistaja ei anna siihen lupaa.

Varausilmoitusten voimassaoloaika tulee olla enintään 12 kuukautta, sillä malminetsintävaraukset aiheuttavat aina maanomistajille pitkäaikaista epävarmuutta maidensa käyttöön sekä arvoon.

Kaivostoiminta on aiheuttanut merkittäviä ongelmia kaivostoiminnan päättymiseen liittyen. Kun toiminta on osoittautumassa heikosti kannattavaksi, sitä harjoittava yhtiö ajautuu usein konkurssiin ja jälkityöt jäävät veronmaksajien maksettaviksi. Usein paljastuu myös ympäristöä pilaavaa toimintaa, jota toiminnanharjoittaja ei enää pysty korjaamaan tai ei halua sitä tehdä. On välttämätöntä kasvattaa merkittävästi vakuuksien suuruutta ja laajuutta.

Maanomistajan asema on eri lainsäädäntöjen osalta ristiriitainen. Tuulivoimapuistoa ei toisen maalle saa rakentaa ilman maanomistajan lupaa, mutta kaivoksen voi perustaa tai rakentaa sähkölinjan. Tavoitteena kaikessa lainsäädännössä on oltava, että maanomistaja päättää omasta maastaan ja saa aina kunnollisen korvauksen sen menettämisestä.