Kuva: Piqsels.com CC0

Kaivoslain uudistus ei saa jäädä pintaraapaisuksi, nykyisestä varausjärjestelmästä luovuttava

Vireillä olevan kaivoslain uudistuksen tavoitteiksi on linjattu kiinteistön- ja maanomistajien aseman ja tiedonsaantioikeuden parantaminen. Hallitusohjelman mukaan tavoitteina on myös mm. ympäristövaikutusten huomioiminen varhaisessa vaiheessa. Nykyisen lain mukainen varausjärjestelmä mahdollistaa kaivosyhtiöille helpon, lähinnä ilmoitusluonteisen varausten teon. Vapaa-ajan asukkaiden, maanomistajien ja paikallisten yrittäjien näkökulmasta varaukset voivat luoda vuosiakin kestävää epävarmuutta tulevaisuudesta.

Uusin varaus, jonka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on 3.9.2020 annetulla päätöksellä hyväksynyt, kohdistuu Saimaan alueelle, ja on suuruudeltaan reilun 240 neliökilometrin kokoinen. Alue sijoittuu Lappeenrantaan, Savitaipaleelle ja Taipalsaarelle. Kuulutus ja päätösasiakirja karttoineen ovat nähtävillä kuntien ilmoitustauluilla valitusajan (30 pv) loppumiseen saakka.

Mielestämme kaivoslain uudistamisessa pitää nyt uskaltaa kaivaa riittävän syvältä. Heti alkuvaiheessa on varauspäätösten ulkopuolelle rajattava mm. pohjavesialueet, luonnonsuojelualueet, Natura -alueet, direktiivilajien elinympäristöt, muinaismuistoalueet sekä alkuperäisväestöjen ja muiden elinkeinojen taloudellisia edellytyksiä heikentävä toiminta.

Ehdoton vaatimus on, että erityisesti jo olemassa olevien elinkeinojen harjoittamisen edellytykset selvitetään ja turvataan ennen minkäänlaisten kaivostoimintaan liittyvien lupien myöntämistä.

Kaivoslaissa on huomioitava maakuntien ja kuntien strategiat ja kehittämisohjelmat. Näissä on paikallisesti ja laajalla yhteistyöllä sovittu ne toimenpiteet ja mm. elinkeinot, jotka nähdään alueen vahvuuksina. Nämä eivät voi olla kaivostoiminnalle alisteisia.

Lupaprosesseissa on laajennettava ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) menettelyä ja siinä tulee tehdä aluetaloudellisten ja yritystoiminnan vaikutusten arviointi. Mineraalit ovat uusiutumattomia, joten kaivosten peruuttamattomia vaikutuksia on voitava paremmin ennakoida ja tarvittaessa estää.

Edelleen kaivoslakiin ollaan jättämässä vanhentuneita pykäliä: ’Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä.’ Tällainen jokamiehenoikeuden hyväksikäyttö ei kuulu kaivoslakiin. Mineraalien etsintä on ammattimaista toimintaa eikä sillä ole mitään yhteistä sienestämisen tai marjastamisen kanssa.

Julkisuudessa on esille nostettu, että Saimaan saaminen Unescon maailmanperintökohteeksi voisi auttaa sen suojelussa kaivostoiminnan haittoja vastaan. On syytä tarkentaa, että maailmanperintökohteiden Suomen aieluetteloon pääsystä ei kilpaile koko Saimaa, vaan ns. saimaannorppasaaristo, joka muodostuu jo olemassa olevista suojelualueista.

Kaivoslain uudistus on se, johon Saimaan alueen kansanedustajat voivat lainsäätäjinä vaikuttaa ja siten turvata alueen luonnon, asumisen ja elinkeinojen harjoittamisen edellytykset.

Tuula Dahlman

toiminnanjohtaja, MTK-Kaakkois-Suomi

Vesa Kallio

toiminnanjohtaja, MTK-Etelä-Savo