MTK Kaakkois-Suomi ry kiittää mahdollisuudesta lausua professori Martti Häkkäsen selvityksestä (Oikeusministeriön julkaisuja 2026:12). Lausumme erityisesti siitä, miten nykyinen korvaus- ja toimintatapa näkyy Kaakkois-Suomen pelloilla ja metsissä. Tuemme Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n 29.10.2026 antamaa lausuntoa ja siinä esitettyä vuosittaista maankäyttömaksua.

1. Lausunnon pääviesti

Sähköverkon kehittäminen on välttämätöntä teollisuuden uudistumiselle, huoltovarmuudelle ja energiajärjestelmän muutokselle. Sen kustannuksia ei kuitenkaan pidä siirtää kohtuuttomasti maanomistajille, joiden maa jää verkkotoiminnan käyttöön vuosikymmeniksi. Verkkohankkeen rakennustyöt päättyvät aikanaan, mutta pellon viljelyhaitta tai metsämaan menetys ei pääty. Moni haitta siirtyy seuraaville omistajille ja sukupolville.

Vuonna 2025 voimaan tullut lunastuslain korvausperusteiden uudistus oli tarpeellinen, mutta se ei poistanut pysyvän maankäyttörajoituksen ja kertaluonteisen korvauksen välistä epäsuhtaa. Kannatamme selvityksen johtopäätöstä: lunastajan saaman taloudellisen hyödyn huomioon ottava erillinen lisäkorvaus on oikeudellisesti mahdollinen. Se tulee toteuttaa lunastuskorvausta täydentävänä, ei sitä korvaavana järjestelmänä.

2. Kaakkois-Suomen jäseniltä saatu palaute

MTK Kaakkois-Suomi keräsi lokakuussa 2026 jäseniltään kokemuksia sähkölinjojen vaikutuksista sekä maksetuista korvauksista. Kyselyyn saatiin yli 40 varsinaista vastausta. Useat vastaajat jättivät yhteystietonsa, ja vastauksia on täydennetty henkilökohtaisilla keskusteluilla. Vastauksissa käsitellään sekä olemassa olevia linjoja että suunniteltuja tai uusittavia yhteyksiä. Aineisto on vapaaehtoisesti vastanneiden kokemuksista muodostuva laadullinen tilannekuva, ei tilastollisesti edustava otos maanomistajista.

Palautteessa toistuvat kolme toisiinsa kytkeytyvää ongelmaa: jatkuvien haittojen puutteellinen korvaaminen, maanomistajien vähäinen mahdollisuus vaikuttaa käytännön ratkaisuihin sekä rakentamisen ja kunnossapidon aiheuttamien vahinkojen selvittelyn kuormittavuus. Osa vastaajista kertoi myös hyvin hoidetusta yhteydenpidosta tai asianmukaisesti korvatuista yksittäisistä vahingoista. Erot kokemuksissa osoittavat, että hyvät toimintatavat ovat mahdollisia mutta eivät vielä toteudu riittävän yhdenmukaisesti.

3. Pysyvät haitat maa- ja metsätaloudelle

Peltoviljely

Pellolla pylväät ja harukset eivät ole vain maa-alan menetyksiä, vaan päivittäin toistuvia työn esteitä. Ne lisäävät ajokertoja, kääntymistä, päällekkäiskylvöä ja -ruiskutusta sekä synnyttävät rikkakasvien pesäkkeitä alueille, joita ei pystytä viljelemään tai hoitamaan normaalisti. Jäsenten esimerkeissä 28 metriä leveän kasvinsuojeluruiskun käyttö vaikeutuu keskellä peltoa olevan pylvään vuoksi; myös kuuden metrin kylvökoneella pellon reunasta voi jäädä kaistaleita viljelemättä, jos pylväs on sijoitettu epäedullisesti. Näiden haittojen suuruuteen vaikuttaa nykyinen konekoko ja viljelytekniikka. Korvausarvioinnin on perustuttava todelliseen nykyiseen tuotantotapaan eikä vanhentuneeseen käsitykseen maatalouskoneista.

Toistuva kiertäminen lisää polttoaineen kulutusta, työtunteja ja maan tiivistymisriskiä. Haitta on myös turvallisuuskysymys silloin, kun korkeat työkoneet ja avolinjat kohtaavat. Maanomistajan näkökulmasta haitta toistuu vuosittain riippumatta siitä, minä vuonna kertakorvaus on aikanaan maksettu.

Metsätalous

Metsässä johtoaukea vähentää pysyvästi puuntuotantoon käytettävissä olevaa alaa. Reunavyöhykkeiden kasvurajoitukset, tuulituhoriskin kasvu, tilojen ja metsäkuvioiden pirstoutuminen sekä puunkorjuun ja metsänhoidon vaikeutuminen lisäävät haittaa myös johtoaukean ulkopuolella. Metsänomistajille voi aiheutua menetystä, kun kasvatuskelpoista puustoa joudutaan poistamaan ennen taloudellisesti tarkoituksenmukaista hakkuuikää. Erityisen tuntuvaksi vaikutus muodostuu pienillä metsätiloilla ja silloin, kun johtoaluetta levennetään tai saman kiinteistön kautta kulkee useita linjoja.

Sähköverkon käyttämä maa ei samalla tavoin tuota metsätalouden tuloa. Jäsenpalautteen perusteella kertakorvaus ei useinkaan vastaa metsätalouden pitkäaikaista tulonmenetystä eikä riitä vastaavan tuottavan metsämaan hankkimiseen.

Rakentamisen ja kunnossapidon jäljet

Vastauksissa kuvataan kosteaan peltoon raskailla koneilla jääneitä uria ja vaikeasti korjautuvia tiivistymiä, tukkeutuneita ojia, vaurioitunutta salaojitusta sekä maahan jääneitä kiviä, betoni- ja metallirakenteita. Osa haitoista on tullut ilmi vasta myöhemmissä peltotöissä. Myös maakaapeloinnin toteutustapa voi synnyttää merkittäviä vahinkoja, vaikka ilmajohtojen vähentäminen muutoin parantaisi pellon käytettävyyttä.

Maanomistajien näkökulmasta ongelmana on lisäksi se, että vahingon havaitseminen, dokumentointi, korvausvaatimuksen laatiminen ja joskus myös asiantuntija-avun hankkiminen jäävät heidän vastuulleen. Pelkkä mahdollisuus hakea korvausta jälkikäteen ei takaa, että vahinko tulee täysimääräisesti ja ilman kohtuutonta työtä korjatuksi.

4. Korjattavaa on jo nykyisissä toimintatavoissa

Jäsenkysely ja puhelut osoittavat, että epäoikeudenmukaisuus ei liity ainoastaan korvausten euromäärään. Kokemuksia on tilanteista, joissa sopimus- tai korvausasiakirjat on toimitettu allekirjoitettaviksi ilman maanomistajan kokeman tosiasiallisen neuvottelun syntymistä. Suunniteltua pylväspaikkaa tai johtoreittiä on pidetty käytännössä annettuna ratkaisuna, vaikka maanomistaja on nähnyt toteuttamiskelpoisen ja elinkeinotoiminnalle vähemmän haitallisen vaihtoehdon.

Erityisesti pieniä jakeluverkon linjoja tulisi voida sijoittaa pellon reunan, tien tai lohkorajan tuntumaan silloin, kun ratkaisu on teknisesti ja kokonaisvaikutuksiltaan perusteltu. Suurten johtohankkeiden reittivaihtoehtojen arvioinnissa puolestaan tarvitaan aito mahdollisuus tuoda esiin peltolohkojen ja metsätilojen käyttöön liittyviä tietoja riittävän varhain. Rakennustöiden ajoitus, työmaaliikenteen reitit ja olosuhteet on sovittava ennakkoon, jotta esimerkiksi märällä pellolla syntyvät vahingot voidaan estää.

Nykyisten menettelyjen käytännön parantamiseksi esitämme seuraavia toimintatapoja:

• Maanomistajalle annetaan hyvissä ajoin selkeä, henkilökohtaisesti ymmärrettävä tieto hankkeen vaiheista, suunnitelmista, oikeuksista, korvausperusteista ja vaihtoehdoista ennen sopimuksen allekirjoittamista tai muita ratkaisevia vaiheita.
• Pylväs- ja johtoreittisijoittelussa kuullaan maanomistajaa aidosti, perustellaan valinnat ja dokumentoidaan, miten viljely-, metsä- ja ympäristöhaittoja on pyritty vähentämään.
• Rakentamisen ja kunnossapidon kulkureitit, aikataulut sekä ennallistamisvelvoitteet sovitaan etukäteen. Työn jälki tarkastetaan ja vahingot korjataan tai korvataan viivytyksettä myös ilman maanomistajan kohtuuttoman raskasta selvitystyötä.
• Korvauslaskelmissa käytetään ajantasaisia viljelyteknisiä ja metsätaloudellisia lähtötietoja. Maanomistajalle kerrotaan ymmärrettävästi, mistä eri vahinkolajien korvaukset muodostuvat ja miten mahdollisiin puutteisiin voi puuttua.

Nämä toimet eivät edellytä, että vuosittaisen hyödynjaon lainsäädäntö on ensin valmis. Ne ovat välttämättömiä nykyistenkin hankkeiden hyväksyttävyyden ja luottamuksen parantamiseksi.

4. Korjattavaa on jo nykyisissä toimintatavoissa

Jäsenkysely ja puhelut osoittavat, että epäoikeudenmukaisuus ei liity ainoastaan korvausten euromäärään. Kokemuksia on tilanteista, joissa sopimus- tai korvausasiakirjat on toimitettu allekirjoitettaviksi ilman maanomistajan kokeman tosiasiallisen neuvottelun syntymistä. Suunniteltua pylväspaikkaa tai johtoreittiä on pidetty käytännössä annettuna ratkaisuna, vaikka maanomistaja on nähnyt toteuttamiskelpoisen ja elinkeinotoiminnalle vähemmän haitallisen vaihtoehdon.

Erityisesti pieniä jakeluverkon linjoja tulisi voida sijoittaa pellon reunan, tien tai lohkorajan tuntumaan silloin, kun ratkaisu on teknisesti ja kokonaisvaikutuksiltaan perusteltu. Suurten johtohankkeiden reittivaihtoehtojen arvioinnissa puolestaan tarvitaan aito mahdollisuus tuoda esiin peltolohkojen ja metsätilojen käyttöön liittyviä tietoja riittävän varhain. Rakennustöiden ajoitus, työmaaliikenteen reitit ja olosuhteet on sovittava ennakkoon, jotta esimerkiksi märällä pellolla syntyvät vahingot voidaan estää.

Nykyisten menettelyjen käytännön parantamiseksi esitämme seuraavia toimintatapoja:

• Maanomistajalle annetaan hyvissä ajoin selkeä, henkilökohtaisesti ymmärrettävä tieto hankkeen vaiheista, suunnitelmista, oikeuksista, korvausperusteista ja vaihtoehdoista ennen sopimuksen allekirjoittamista tai muita ratkaisevia vaiheita.
• Pylväs- ja johtoreittisijoittelussa kuullaan maanomistajaa aidosti, perustellaan valinnat ja dokumentoidaan, miten viljely-, metsä- ja ympäristöhaittoja on pyritty vähentämään.
• Rakentamisen ja kunnossapidon kulkureitit, aikataulut sekä ennallistamisvelvoitteet sovitaan etukäteen. Työn jälki tarkastetaan ja vahingot korjataan tai korvataan viivytyksettä myös ilman maanomistajan kohtuuttoman raskasta selvitystyötä.
• Korvauslaskelmissa käytetään ajantasaisia viljelyteknisiä ja metsätaloudellisia lähtötietoja. Maanomistajalle kerrotaan ymmärrettävästi, mistä eri vahinkolajien korvaukset muodostuvat ja miten mahdollisiin puutteisiin voi puuttua.

Nämä toimet eivät edellytä, että vuosittaisen hyödynjaon lainsäädäntö on ensin valmis. Ne ovat välttämättömiä nykyistenkin hankkeiden hyväksyttävyyden ja luottamuksen parantamiseksi.

5. Lainsäädäntöön tarvitaan vuosittainen hyödynjako

Kannatamme MTK:n esitystä, jonka mukaan verkkotoiminnan käytössä olevien johtoalueiden maanomistajille maksetaan vuosittain maankäyttömaksu. MTK:n esittämä taso on viisi prosenttia verkonhaltijoiden sähkönsiirrosta, -jakelusta ja liittymistä keräämistä maksuista. Kokonaisuus jaettaisiin maanomistajille johtoalueiden pinta-alojen suhteessa. Mallin tarkemmat laskenta-, kohdentamis- ja valvontaperusteet on ratkaistava lainsäädännössä valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla.

Vuosittainen maankäyttömaksu tulee säätää lunastuslain mukaisten menetys- ja vahingonkorvausten lisäksi. Se ei saa korvata rakennus- ja kunnossapitovahinkojen korjaamista eikä vähentää oikeutta täyteen lunastuskorvaukseen. Sääntelyn on katettava asianmukaisesti sekä kantaverkko että jakeluverkot ja vältettävä aukot tilanteissa, joissa linja palvelee yksittäisen kaupallisen hankkeen sähkönsiirtoa.

Soveltamisessa on otettava huomioon myös jo käytössä olevat johtoalueet. Maanomistajan pysyvä haitta ei ole pienempi siksi, että johtoreitti on rakennettu vuosikymmeniä sitten. Korvausta voitaisiin maksaa järjestelmän voimaantulosta eteenpäin olemassa olevienkin johtojen käytöstä. Samalla on varmistettava, että vuotuinen maksu kohdentuu kulloisellekin maa-alueen omistajalle ja että maksaminen on maanomistajalle yksinkertaista.

Vuosimaksu toisi maanomistajan osalliseksi hänen maallaan harjoitettavan verkkotoiminnan hyödystä. Se kannustaisi tarkastelemaan myös linjauksen vaatimaa maa-alaa, vaihtoehtoja ja paikallisia haittoja aikaisempaa huolellisemmin. Kohtuulliset, ennakoitavat maanomistajakorvaukset voivat siten vahvistaa sähköverkkoinvestointien paikallista hyväksyttävyyttä ja vähentää niihin liittyviä ristiriitoja.

6. MTK Kaakkois-Suomen johtopäätökset ja esitykset

Pidämme tärkeänä, että oikeusministeriön selvitys johtaa viipymättä konkreettiseen lainvalmisteluun. Esitämme, että:

• Lunastuskorvausten rinnalle säädetään MTK:n esittämä vuosittainen, viiden prosentin hyödynjakomalliin perustuva maankäyttömaksu, jonka soveltamisala ja valvonta määritetään selkeästi.
• Uusi vuosittainen järjestelmä ulotetaan voimaantulosta lähtien myös olemassa olevien johtoalueiden käyttöön; aikaisemmin maksettu kertakorvaus ei yksin sulje pois vuosittaista hyödynjakoa.
• Lainsäädäntövalmistelussa arvioidaan samalla nykyisten menetyskorvausten todellinen kattavuus suhteessa nykyaikaiseen maataloustekniikkaan, metsätalouden tulonmenetyksiin ja kiinteistöjen pitkäaikaisiin käyttörajoituksiin.
• Verkkohankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa vahvistetaan maanomistajien tosiasiallista kuulemista, avoimuutta sekä rakentamisen ja kunnossapidon vahinkojen ehkäisyä, dokumentointia ja korvaamista.
• Johtokäytävien sijoittelussa ja laajentamisessa velvoitetaan arvioimaan myös kumulatiiviset maa- ja metsätaloudelliset vaikutukset; tavoitteena on vähentää tarpeetonta metsäkatoa, pellon käytön heikentymistä ja omaisuuden pirstoutumista.

Kaakkois-Suomen jäseniltä saatu palaute vahvistaa, että korvausjärjestelmän uudistamiselle on todellinen tarve. Kyse ei ole sähköverkon kehittämisen vastustamisesta, vaan siitä, että yhteiskunnan ja yritysten tarvitseman infrastruktuurin kustannukset ja hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti. Maanomistajan tulee voida luottaa siihen, että hänen elinkeinonsa, omaisuutensa ja näkemyksensä otetaan vakavasti.

MTK Kaakkois-Suomi ry

Virpi Reinikainen
Toiminnanjohtaja