Kiireellinen selvityspyyntö ASF-rajoitusalueen viljan osto- ja varastointiratkaisusta

Afrikkalaisen sikaruton vuoksi Kaakkois-Suomeen asetetun tartuntavyöhykkeen rajoitukset vaikuttavat parhaillaan merkittävästi alueen maa- ja metsätalouteen. Kasvinviljelijöiden kannalta yksi kiireellisimmistä ratkaisemattomista kysymyksistä koskee rajoitusalueelta korjattavan viljan, öljy- ja valkuaiskasvien markkinoille pääsyä.

Ruokaviraston voimassa olevan ohjeen mukaan tartuntavyöhykkeeltä kerättyä viljaa ja muita kasveja ei saa käyttää sikojen rehuna, kuivikkeena tai virikkeenä. Rajoitus ei siten lähtökohtaisesti tarkoita, että alueelta korjattu vilja olisi yleisesti käyttökelvotonta tai ettei sitä voitaisi käyttää esimerkiksi muiden eläinten rehuna, elintarvike- tai teollisuuskäytössä sen laadun ja käyttötarkoituksen mukaisesti.  

MTK Kaakkois-Suomeen saatujen tietojen mukaan keskeiset viljaa vastaanottavat ja ostavat toimijat ovat kuitenkin ilmoittaneet, etteivät ne ota vastaan ASF-rajoitusalueelta korjattua satoa. Taustalla ovat ymmärrettävästi huoli viljaerien sekoittumisesta, jäljitettävyydestä ja siitä, ettei viljaa päädy missään vaiheessa sikojen ruokintaketjuun.

Tilanne käytännössä johtaa siihen, että rajoitusalueen viljalle ei löydy ostajaa, vaikka viljan käyttöä ei olisi yleisesti kielletty. Viljelijöillä ei välttämättä ole riittävää omaa varastotilaa, mahdollisuutta pitää eri viljaeriä erillään eikä keinoja löytää lyhyellä varoitusajalla uusia käyttökohteita. Myös ylimääräiset kuljetukset, puhdistus- ja desinfiointivaatimukset, erillisvarastointi ja mahdollinen markkina-arvon aleneminen aiheuttavat kustannuksia, joihin viljelijät eivät ole voineet varautua.

MTK Kaakkois-Suomen johtokunnassa on nostettu esiin mahdollisuus järjestää rajoitusalueelta korjattavalle viljalle valtion turvaama osto ja erillinen varastointi. Ratkaisu voisi muistuttaa interventiovarastointia: vilja vastaanotettaisiin valvotusti, tutkittaisiin ja pidettäisiin jäljitettävästi erillään muusta viljasta, jolloin sen tahaton päätyminen sikojen rehuksi voitaisiin estää. Itärajan sulun myötä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueelta löytyy vapaata ja riittävän suurta varastointikapasiteettia viljan poikkeustilanteen varastointiin nopeallakin aikataululla.

Valtion ohjaama osto-ohjelma olisi oikeudenmukainen ja läpinäkyvä tapa todentaa yksittäisten viljelijöiden tuottaman sadon määrä ja laatu. Valvotusti vastaanotetut ja dokumentoidut viljaerät muodostaisivat samalla luotettavan perustan mahdollisten korvausten myöhemmälle arvioinnille. Sadosta maksettava ennakoitava korvaus ehkäisisi tilojen välittömiä maksuvalmiusongelmia ja turvaisi tuotannon jatkuvuutta tilanteessa, jossa kasvinviljelyn taloudelliset toimintaedellytykset ovat jo ennestään vaikeat.

Emme tässä vaiheessa ota kantaa siihen, millä oikeudellisella tai hallinnollisella välineellä järjestely olisi tarkoituksenmukaisinta toteuttaa. Pyydämme maa- ja metsätalousministeriötä, Ruokavirastoa ja Kaakkois-Suomen elinvoimakeskusta käynnistämään kiireellisen yhteisarvion siitä, voidaanko ratkaisu toteuttaa

– EU julkisena interventio-ostona tai intervention soveltamisalaa laajentamalla,
– eläintaudin aiheuttamaan markkinahäiriöön tarkoitettuna EU poikkeuksellisena markkinatoimena,
– kansallisena väliaikaisena osto-, varastointi- tai korvausjärjestelynä tai
– näiden keinojen yhdistelmänä.

Yhteisarviossa tulisi selvittää ainakin:

1. Mitä viljalajeja ja kuinka suuria määriä rajoitusalueelta on tulossa markkinoille vuoden 2026 sadosta?
2. Mitkä ovat viljan sallitut käyttökohteet ja millä menettelyillä sen jäljitettävyys ja erillään pitäminen voidaan käytännössä varmistaa?
3. Missä vilja voitaisiin vastaanottaa, tutkia ja varastoida siten, ettei se sekoitu muuhun rehuviljaan eikä päädy sikojen ruokintaketjuun?
4. Voitaisiinko valtion turvaama järjestely toteuttaa niin, että se kattaisi vehnän lisäksi myös ohran, kauran ja muut rajoitusalueella viljeltävät kasvit?
5. Millä perusteella viljelijälle maksettava hinta tai korvaus määräytyisi ja miten siinä huomioitaisiin viljan käypä markkina-arvo, mahdollinen hinnanalennus sekä ylimääräiset kuljetus-, käsittely-, puhdistus- ja varastointikustannukset?
6. Miten järjestelyssä varmistettaisiin, etteivät eläintaudin torjuntatoimista ja markkinatoimijoiden varovaisuudesta aiheutuvat taloudelliset menetykset jää yksittäisten viljelijöiden kannettaviksi?
7. Miten varastoitu vilja voitaisiin myöhemmin vapauttaa turvallisesti sallittuun käyttöön, myydä muihin käyttötarkoituksiin tai tarvittaessa käsitellä muulla asianmukaisella tavalla?

Tilanne on kiireellinen, sillä sadonkorjuu on varhaisesta keväästä johtuen käynnistymässä jo tulevalla viikolla ja viljelijöiden on tiedettävä mahdollisimman pian, minne korjattava sato voidaan toimittaa ja millä ehdoilla. Epävarmuus ostajien vastaanotosta voi johtaa nopeasti sekä tilakohtaisiin maksuvalmiusongelmiin että vakavaan alueelliseen markkinahäiriöön. Selkeällä valtion ohjaamalla osto-ohjelmalla turvataan alueen viljelijöille usko tulevaan ja tässä epävarmassa maailmanpoliittisessa tilanteessa arvokas sato saadaan edes joltain osin hyödynnettyä.

Pyydämme, että asian valmistelulle nimetään viipymättä vastuutaho ja että ministeriö, Ruokavirasto ja Kaakkois-Suomen Elinvoimakeskus kutsuvat tarvittavat varastointi-, vilja- ja logistiikka-alan toimijat yhteiseen neuvotteluun. Myös EU poikkeuksellisten markkinatoimien käyttömahdollisuus tulisi selvittää kiireellisesti.

MTK Kaakkois-Suomi on valmis osallistumaan alueen tilannekuvan kokoamiseen sekä selvittämään yhdessä viljelijöiden kanssa viljalajeja, arvioituja määriä, varastointimahdollisuuksia ja käytännön ongelmakohtia.

Toivomme pikaista vastausta siitä, miten asia otetaan valmisteluun ja mikä viranomainen vastaa jatkotoimien koordinoinnista.

Virpi Reinikainen
Toiminnanjohtaja
MTK- Kaakkois-Suomi