null Matkaraportti Tsekistä

Ajankohtaista

Matkaraportti Tsekistä

4.11.2022

Boosti Uusimaa-Nyland hanke järjesti nuorille matkan Tsekkiin 6.-9.10.2022. Uusimaalaisten osallistujien lisäksi mukaan mahtui Kaakkois-Suomen maaseutunuorista myös Nina ja Roosa. Tässä luettavaksi Ninan kirjoittama matkaraportti höystettynä Roosan ottamilla kuvilla.

Bussikuskin nappaamassa yhteiskuvassa paikallinen opas ja matkalle osallistuneet nuoret
Bussikuskin nappaamassa yhteiskuvassa paikallinen opas ja matkalle osallistuneet nuoret

Torstai 6.10.

Ryhmä maaseutunuoria kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentälle aamutuimaan. Tuttuja ja uusia kasvoja oli vastassa. Saavuttuamme Tsekkiin lentokentältä ajoimme suoraan Velké Popovicen kylään upeiden maalaismaisemien halki. Oppaamme kertoi meille matkalla maan historiasta. Velkopopovický Kozelin panimokierros oli hyvä ja mielenkiintoinen kerrostuma ympäröivien maiden historiaa: perustaja oli itävaltalainen, kun taas bock-oluttyyli peräisin Saksasta.

Söimme lounaan panimon viereisessä ravintolassa. Kunnon annos lihaa, perunaknöödeliä ja punakaalia. Ihanan böömiläistä.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme Roosan kanssa tutustumaan Parukarkan puistoon. Puistosta avautui huikea näkymä Prahan ylle ja siellä oli paljon paikallisia viettämässä iltaa nauttien leppoisasta syysillasta.

Ryhmämme kokoontui paikalliseen burgeripaikkaan yhteiselle illalliselle. Paikka oli torstai-iltanakin tupaten täynnä. Matkalla hotellille koukkasimme kulmakaupan kautta ja hyllystä löytyi Fazerin Geishaa.

Perjantai 7.10.

Ensimmäisellä vierailemallamme tilalla oli 50 lypsävää, 50 päätä nuorkarjaa, lihalampaita, maidon, hunajan ja kasvisten suoramyyntiä ja lisäksi siellä pidettiin lasten leirejä. Tilalla jatkojalostettiin myös omasta maidosta erilaisia tuotteita kuten jogurttia ja raejuustoa. Tila oli tavanomaisessa tuotannossa, mutta poika on ottamassa sitä isännöitäväkseen ja suunnittelee vaihtavansa luomuun. Maidon keskituotanto oli 6300 l, mikä oli suomalaisten mieleen vähän, kun taas viljaa saadaan hehtaarilta keskimäärin 6000 kg, joka aiheutti ryhmässämme huokailua. Tilalla oli maidon ja hunajan myyntiautomaatit, joista asiakkaat voivat hakea itsepalveluna tarvitsemansa määrän. Lisäksi pihassa oli pieni kylmäkaappi, jossa oli tilan maitotuotteita sekä hylly, jossa oli kauden kasviksia ostettavaksi. Saimme maistella tilan omaa voita ja raejuustoa sekä lähileipomon leipää.

Lounas oli matkan varrella. Peuraa ja perunaa.

Toisella tilalla oli 40 emolehmää, 120 eläintä yhteensä, lihansuoramyyntiä, oma lihanleikkaamo, koiratrimmaamo, hevosleirejä. Naudat käyvät lähellä olevassa teurastamossa ja tulevat ruhoina takaisin tilalle, jossa ne perheen kesken leikataan, pakataan ja myydään. Tilalla oli oma pieni vesivoimala ja saha, jossa sahattiin tilan 4 ha metsästä saatava puutavara. He pitävät hevosleirejä kesäisin ja talviaikaan käyvät asiakkaiden kanssa maastoratsastuksilla.

Päivän viimeisellä tilalla oli 85 lypsävää, viljan viljelyä, biokaasulaitos ja oma panimo. Maatalouspuolella työskenteli 5 työntekijää ja panimolla sesongista riippuen 5-15 henkilöä. Tutustuimme lypsykarjapihattoon, jossa oli yksi robotti. Biokaasulaitos tuotti lämpöä puolelle kylälle sekä tilan omalle kasvihuoneelle. Kasvihuoneessa kasvatettuja sitruunoita käytettiin mm. omassa panimossa. Panimossa saimme 7 oluen maistelukierroksen ja tavallisesti uutena vuotena syötävää kinkkuvoileipää.

Hotellille oli 1,5 tunnin ajomatka. Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme porukalla syömään pizzaa.

Lauantai 8.10.

Ensimmäisellä tilalla oli viljan viljelyä ja kananmunantuotantoa. Saatuaan tilan kommunismin jälkeen takaisin perheelleen heillä oli 45 ha peltoa. Tähän päivään mennessä he ovat lähes kymmenkertaistaneet alan 422 hehtaariin. Tilalla oli kolme ulkopuolista työntekijää ja kananmunia toimitettiin joka päivä paikallisiin ravintoloihin ja pikkumarketteihin. Tilan kaksi lasta auttoivat tilan töissä ja tytär opiskeli maataloutta yliopistossa. Hän oli reissun ensimmäinen tapaamamme maaseutunuori ja oli todella kiinnostavaa jutella hänen kanssaan paikallisen maatalouden nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Me suomalaiset nyökyttelimme ringissä: ”same in Finland, same same!”

Toisella tilalla oli perunan viljelyä kolmannes alasta ja loput viljaa ja öljykasveja. Tilallinen oli myös paikallispoliitikko, pienten viljelijöiden yhdistyksen puheenjohtaja ja kylän 130 ha metsänhoitaja. Hän myi perunansa suoraan tilalta sekä pieniin kyläkauppoihin ja marketteihin, koska isot kolhoosiviljelmien peruja olevat suurtilat toimittavat suuriin supermarketteihin isoja määriä. Kirjanpainaja vaivaa alueella vahvasti ja suuria aloja on jouduttu hakkaamaan sen takia. Uudistamisen ongelmana on huono taimien saanti. Ilmeisesti niitä ei ole saatavilla lähialueilta ja muilta alueilta tuotuna on ongelmana erilainen kasvuvyöhyke. Puun hinta on myös painunut alas suurten määrien ollessa tarjolla markkinoilla. Puuta on viety mm. Kiinaan.

Nautimme lounaaksi tilan konehallissa schnitzeliä ja perunaa. Oikein tunnelmallista.

Kolmas tila oli 65-vuotias kasvintutkimustila, jonka nuori isäntä oli juuri palannut vaellukselta Urho Kekkosen kansallispuistosta. Tilan vanhin isäntä on työskennellyt tilan kasvintutkimuksen parissa 55 vuotta. Koko perhe työskentelee tilalla. Poika on lisäksi aloittelemassa emolehmätuotantoa angusrotuisilla emoilla. Tilalla meille tarjoiltiin olutta ja pieniä paikallisia leivonnaisia.

Illalla menimme yhdessä kaupungille syömään ja ruokailun jälkeen yritimme etsiä oppaamme kehumaa nuorta viiniä burcakia siinä kuitenkaan onnistumatta.

Sunnuntai 9.10.

Pakkasimme tavaramme minibussin kyytiin ja ajoimme Prahan keskustaan. Oppaamme kierrätti meitä jalan 10 km lenkin pitkin kaupungin katuja ja kertoi historiaa ja hauskoja yksityiskohtia kaupungista. Syystorilta löysimme vihdoin nuorta viiniä. Maku oli hyvä ja mieto. Mukaan emme uskaltaneet sitä ostaa, sillä se kuulemma kerää herkästi pulloon painetta ja räjähtää. Siksi kutsuimmekin sitä räjähtäväksi viiniksi. Päivän turistikierroksen kruunasi vielä trdelnik-leivonnainen, jota jotkut meistä nauttivat suklaakastikkeen, mansikoiden ja jäätelön kera ja jotkut viisaasti pelkästään sen ollessa täyttävä jo itsessään.

Minibussi keräsi meidät kyytiin ja suuntasimme lentokentälle paluumatkalle koti-Suomeen.

Matka oli todella hyvin järjestetty ja reissussa oli paljon monipuolista nähtävää ja koettavaa. Tämä oli toinen kertani Prahassa, mutta Tsekin maaseudulla en ollut ennen käynyt. Maatiloilla oli paljon samoja piirteitä suomalaisten tilojen kanssa. Niillä oli monta taloudellista tukijalkaa, joten yhden heikentyessä tai pettäessä pystyi keskittymään enemmin toiseen alaan. Suurin osa vierailemistamme tiloista oli perheyrityksiä, joissa jatkaja oli jo tiedossa omista lapsista. Kiinnostavaa oli nähdä ja kuulla kommunismin kaatumisen jälkeisestä kasvun ajasta. Useat tilat olivat olleet perheillä jo ennen kommunismin valtaannousua ja osan perheenjäsenet työskentelivät omilla tiloillaan kolhoosiaikoina. 1990-luvun alussa perheet saivat tilojaan takaisin ja ovat kehittäneet niitä huimasti. Kolhoosiaikojen perua ovat suuret tilakoot, jotka ovat keskimäärin 130 ha.

Kiitos Boosti Uusimaa-Nylandin hanke ja matkaseurue mukavasta matkasta!

Nina Lappalainen, MTK-Taipalsaari


Myös MTK-Uusimaan sivuilla matkakertomus ja kuvia. Pääset katsomaan sen täältä