Sisältöjulkaisija

angle-left null YMPÄRISTÖ 2030 – Kouvolan kaupungin ympäristötavoitteet

Lausunto

YMPÄRISTÖ 2030 – Kouvolan kaupungin ympäristötavoitteet

25.6.2019

MTK-KAAKKOIS-SUOMEN LAUSUNTO

 

MTK-Kaakkois-Suomi kiittää mahdollisuudesta kommentoida YMPÄRISTÖ 2030 – Kouvolan kaupungin ympäristötavoitteet -luonnosta.

 

Pidämme hyvin myönteisenä YMPÄRISTÖ 2030 – Kouvolan kaupungin ympäristötavoitteet

-luonnoksen laajapohjaista valmistelua ja sidosryhmien osallistamista yhdessä kaupunkiorganisaation ja luottamushenkilöiden kanssa.

 

Kannatamme luonnoksessa mainittuja Kouvolan tavoitteita: positiivinen kasvu, johon kuuluvat mm. bio- ja kiertotalouden edistäminen ja hiilineutraalisuus. Edustamamme toimialat, maa- ja metsätalous, ovat ainoat toimialat, jotka voivat sitoa hiiltä ja edistää siirtymistä fossiilitaloudesta uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön. Maa- ja metsätaloudessa on viime vuosikymmeninä tehty paljon ja yhdeksän kymmenestä viljelijästä on sitoutunut ympäristökorvaukseen, mikä asettaa tiukasti valvottuja vaatimuksia toiminnalle. Maatalouden yhteenlasketut päästöt (eläinten ruuansulatus, lannankäsittely ja peltoviljely) ovat laskeneet Kouvolassa 40 prosentilla vuodesta 1990 (111 t CO2-ekv) vuoteen 2017 (65,5 t CO2-ekv) (lähde: CO2 -raportti: Kouvolan kasvihuonekaasupäästöt 1990, 2004, 2010-2016, ennakkotieto vuodelta 2017).

 

Kouvolan päästöt maataloudesta vuonna 2016 olivat asukasta kohti laskettuna 0,8 t CO2-ekv. Päästöt olivat noin 40 % pienemmät kuin raportin kunnissa keskimäärin. Mainittakoon, että samana vuonna Kouvolan asukasta kohti lasketut päästöt rakennusten lämmityksestä olivat yhteensä 2,0 ja tieliikenteessä 2,2 t CO2-ekv (lähde: CO2 -raportti: Kouvolan kasvihuonekaasupäästöt 1990, 2004, 2010-2016, ennakkotieto vuodelta 2017).

 

Suunnitelmassa viitataan useissa kohdin luonnon monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on myös otettu yhdeksi kolmesta päämäärästä (kappale 6.1. kohta 2).

MTK-Kaakkois-Suomi haluaa tässä yhteydessä korostaa käytettävien mittareiden merkitystä. On olennaista, millä ja miten eri tavoitteiden saavuttamista seurataan ja mitataan. Kasvitieteilijä Seppo Vuokko on julkisuudessa esittänyt, että esimerkiksi uhanalaisten lajien määrä ei sovi metsätalouden ekologisuuden mittariksi. Valittavien mittarien tulee olla objektiivisia ja tarkoituksenmukaisia.

Kiitämme suunnitelman yhteistyöhakuisuutta. Esimerkkinä voidaan mainita taulukossa kolme (kohta Luonto, vedet ja viheralueet/Toimenpidekokonaisuudet) todettu yhteistyö sovitettaessa yhteen metsien ja muiden alueiden talous- ja luontoarvoja: ’Yhteistyö metsien ja muiden luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten alueiden hoidossa eri toimijoiden kesken.’ Sama toistuu muualla suunnitelmassa, esimerkiksi taulukossa neljä (Luonto, vedet ja viheralueet/Yhteistyö metsien ja muiden luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten alueiden hoidossa eri toimijoiden kesken) mainitaan seuraava toimenpide: ’Käynnistetään vuoropuhelu kaupungin ja yksityisten maanomistajien kesken tavoitteena luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen alueella.’

Yhteistyö on mainittu suunnitelmassa MTK-Kaakkois-Suomen mielestä kiitettävästi hyvin myös ’Ruuantuotanto ja -kulutus/Tavoitetila/Toimenpiteet’ -kohdassa (taulukko 4): ’Paikallisten toimijoiden yhteistyö (tuottajat, jalostus, kauppa, joukkoruokailu, ravintolat, järjestöt, tutkimus ym.) kestävämmän ruokavalion edistämiseksi sekä kotimaisuuden ja paikallisuuden lisäämiseksi.’

 

Kiitämme suunnitelman tavoitteita ruuan korkeammasta kotimaisuus-/paikallisuusasteesta.

MTK-Kaakkois-Suomi toteaa, että pelkkä ruuan kasvispainotteisuus ei ole itseisarvo. Asiaan vaikuttavat miten ja missä kasvikset tuotettu ja millainen on niiden tie kuluttajan lautaselle. Työpajassa ryhmätöissä korostettiin konkreettisia asioita, esimerkiksi riisin korvaaminen ohralla (tai muulla kotimaisella viljalla) sekä ammattikeittiöiden käyttämien proteiininlähteiden kotimaisuusasteen nostaminen. Muita mielestämme hyviä työpajassa esille tulleita ehdotuksia olivat mm. biokaasun lisääminen (maatilojen ravinteet käyttöön), kotimaisuus näkyviin (alkuperämerkintöjen käyttö), siirtyminen vuotuisista määrärahoista tulosperusteisiin julkisissa hankinnoissa. Esitämme, että nämä huomioidaan suunnitelmassa.

 

Erityisesti kaupungin hankinnoissa tulee jatkossa vaatia elintarvikkeilta samoja korkeita laatuvaatimuksia tuotanto-oloihin liittyen, kuin mitkä koskevat Suomessa tuotettuja elintarvikkeita. Ruuantuotantoa koskevat ympäristö-, eläinsuojelu- ja hyvinvointisäädökset jne. ovat kasvattaneet suomalaisten viljelijöiden tuotantokustannuksia. Mainittakoon, että kasvun edistäminen keinotekoisesti hormonein tai ennaltaehkäisevästi antibiooteilla, tai viljan pakkotuleennuttaminen glyfosaatilla, eivät kuulu suomalaiseen tuotantotapaan.

Työpajan ryhmätöissä korostettiin julkisten hankintojen ekologisuutta. Suunnitelmasta tämä on jäänyt pois ja suunnitelmassa käytetään termiä eettisyys (Taulukko neljä: ’Toimenpidekokonaisuus Kaupungin hankintojen suuntaaminen ilmastokriteerit ja eettisyys huomioon ottaen’ sekä ’Toimenpiteet Elintarvikehankintojen ilmasto- ja eettisyyskriteerien määrittäminen’). Esitämme, että tuotannon laatu lisätään edellä mainittuihin kohtiin. Taulukon neljä ’Ruoantuotanto ja -kulutus/ Toimenpidekokonaisuus: Kaupungin hankintojen suuntaaminen ilmastokriteerit ja eettisyys huomioon ottaen’ muutetaan muotoon ’Kaupungin hankintojen suuntaaminen ilmastokriteerit ja tuotannon laatukriteerit huomioon ottaen.’ Vastaavasti kohta ’Toimenpiteet Elintarvikehankintojen ilmasto- ja eettisyyskriteerien määrittäminen’ muutetaan muotoon ’Elintarvikehankintojen ilmasto- ja tuotannon laatukriteerien määrittäminen’.  

 

Työpajatöissä nostettiin esille ruokahävikki. Emme huomanneet, että tätä olisi huomioitu luonnoksessa. Ruokaketjusta aiheutuvan hävikin kasvihuonekaasupäästöt maassamme vastaavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan 400 000 henkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. Ruokahävikkiä syntyy Luken mukaan eniten kotitalouksissa, jotka aiheuttavat noin 30 prosenttia koko ketjun hävikistä. MTK-Kaakkois-Suomi esittää, että yhtenä tavoitteena on hävikin vähentäminen ja vähentämiseen tähtäävät toimet ja ne lisätään suunnitelmaan.

Ilmastokestävä maa- ja metsätalous on yhteinen tavoite. Viljelijöiden tahtotila edistää ilmastokestävän ruuan tuotantoa on korkea. Toteamme, että mahdollisia kustannuksia vaativia lisätoimia ei elinkeinonharjoittajilta voi edellyttää ilman kompensaatiota ja mahdollisista toimista pitää sopia yhteistyössä elinkeinonharjoittajien kanssa. Taulukossa viisi (Ympäristö 2030 taloudelliset vaikutukset) ei ole mitään mainintaa taloudellisista vaikutuksista ruoantuotannon toimenpidekokonaisuuden kohdalla. Esitämme ko. vaikutusten lisäämistä tähän.

 

 

Matti Seitsonen                                                  Tuula Dahlman

Puheenjohtaja                                                    Toiminnanjohtaja