Lausunto

Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030: eteläinen osa-alue, vaihe 2

31.08.2025

Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030: eteläinen osa-alue, vaihe 2

MTK-Kaakkois-Suomi kiittää mahdollisuudestaan antaa lausua osa-aluekaavaluonnoksesta.

Yleisesti kaavaluonnoksesta

Kaavaluonnoksen alue sisältää hyvin eritasoisia toteutuneen maankäytön muotoja. Kaava-alueella on erilaisia maankäyttöalueita ja siten myös kaavaratkaisuissa huomioitavia alueellisia eroja. Kaava-asiakirjoissa ei ole eri maanomistuksista selvitystä. Lappeenrannan kaupungin maaomistus alueella on kuitenkin esitettyjen tietojen valossa marginaalista. Sen johdosta toteamme yleisesti huomioitavaksi kaavaratkaisuissa, että taajamassa ja sen lähialueilla olevilla virkistysalueilla olevat maankäytönrajoitukset, luontoarvoista tai muista ratkaisuista aiheutuvat rajoitukset ovat yksityisille maanomistajille korvattava täysimääräisenä. Potentiaalisia luontokohteita ei tule kaavaan merkitä. Kohteella tulee olla todennettu 
havainto asianomaisesta luontoarvosta.

Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä 
toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa. Syvälle maaseudulle ulottuvan yleiskaavoituksen näemme lähtökohtaisesti laissa kirjattuihin yleiskaavoituksen tavoitteisiin nähden ristiriitaisena. Käsittelyssä olevan alueen 
rajaus taajamarakenteeseen ja olemassa olevaan haja-asutuksen nähden on kohtuuttoman laaja-alainen. Valtaosan kaavaluonnoksen liitteenä olevan Perusselvityksen asumista kuvaavista ruuduista ollessa asumattomia.

Kaakkois-Suomessa kunnan haja-asutusalueen merkitseminen kokonaisuudessaan suunnittelutarvealueeksi ja yleiskaavasuunnittelun kohteeksi on ainutkertaista. Kommentoitavassa luonnoksessa oikeudet osittain palauttavalla, mutta rajoittavalla ja kahlitsevalla kyläkaavoituksella ei kyetä korvaamaan maaseudun maankäytön menetettyjä vapausasteita. Kaavoitusprosessista 
seuraavasta hallinnollisesta taakasta aiheutuu osallisille kustannuksia vailla vastinetta. 

Mikäli osayleiskaavan uudistamisesta koituu negatiivisia haittoja tai vaikutuksia maanomistajille sekä maa- ja metsätalousyrittäjien liiketoimintaan, heidän kuuluu saada menetetystä maasta ja elinkeinonharjoittamiselle aiheutuvista menetyksistä käypä korvaus. 

Kommentteja yleiskaavan luonnoksen kaavamääräyksistä

Rakennuspaikan vähimmäiskoon rajoittaminen AP-1, AP-8, AP-14. AP-14/s, AP/KTY-2 merkintöjen alueilla 
esitettyyn 5.000 m2 ei ole perusteltavissa. Lappeenrannan kaupunginvaltuuston hyväksymä rakennusjärjestys määrittelee kaavoittamattomalla haja-asutusalueella uuden rakennuspaikan vähimmäiskooksi 3000 m². Esitetyn kaavaluonnoksessa kategorinen poikkeama kaupunginvaltuuston linjaamasta ei ole perusteltavissa.
Vastaavasti asunnon enimmäiskoon rajaaminen 250 m2 em. kaavamerkinnöillä on vailla perusteita. Maaseutuyrittäjyydessä asuminen ja yritystoiminta lomittuvat usein samaan rakennukseen vailla yksiselitteistä käytön rajausta. Edelleen maaseudulta asuinpaikkaa haettaessa asuinympäristöltä taajaman ulkopuolelta haetaan tilaa, tilojen muuntojoustavuutta sekä harrastusmahdollisuuksiin ja kotoa käsin tehtävän pienyrittäjyyteen linkittyviä edellytyksiä.

Rakennuspaikan vähimmäiskoon rajoittaminen M-1 merkinällä 10.000 m2 ja M-5 merkinällä 5000 m2 on 
vastaavasti perusteetonta yllä mainittuun rakennusjärjestyksen 3.000 m2 nähden.

Asuntorakennuksen rakennuspaikan evääminen M-2 merkinnän alueilla ei ole hyväksyttävissä. Kyseessä 
on kaavasuojeluun rinnasteinen perusteeton omitusoikeuden rajoitus.

Maatilojen talouskeskusten AM alueiden merkinnän linjaukset ovat onnistuneita.

LUO-kohteissa (LUO-10 ja LUO-11) on käytetty erilaisia, luontoselvitykseen pohjautuvia perusteluita, jotka eivät kuitenkaan perustu lainsäädäntöön. Merkintä W-1 vesialueella perustetaan luonnoksessa harrastepohjaisiin arvioihin. Vailla lainsäädännön pohjaa olevaa FINIBA-termiä ei ole syytä legitimoida osana kaavaprosessia. 

Ravinnekuormitukselle herkän vesialueen ves-merkinnällä kiinnitetään huomiota hulevesien hallintaan.  Kaavamerkinnällä ei ole kuitenkaan syytä luoda rajoitteita normaaleihin maatalous vesienhallinnan ja 
kuivatuksen rakenteiden rakentamiseen ja huoltoon.

Kaavamerkinnöissä ja Yleisissä ohjeissa mainittujen ulkoilureittien ja talviurheilureittien sijoittumisesta ja 
käytöstä on syytä käydä tasavertaiset neuvottelut reitin maanomistajien kanssa. Mahdolliset käyttöoikeuden rajoitukset synnyttävät kaupungille korvausvelvoitteen. Kaavakartalla on esitetty yhdyskuntarakenteen ja kytkeytyneisyyden kannalta tärkeimmät laajat viheralueet ja virkistysreitit ovat käytännössä yksinomaan yksityisten maanomistajien alueilla. Ilman sopimuksia ja mahdollisen 
haitankorvauksia näille reitistöille ei voida osoittaa massoja liikkumaan. 

Yleisenä määräyksissä mainittu ”Vakiintuneiden virkistysreittien on oltava käyttökelpoisia myös 
hakkuiden jälkeen.” kirjaus ei ole kestävällä pohjalla. Yleiskaava maininnalla ei voida edellyttää yksityisen 
maanomistajan omalla maallaan ryhtyvän omakustanteisesti reitistön siivoamiseen, alueen normaalin talousmaankäytön rajoissa tehtyjen töiden jälkeen.

Jätevedenpuhdistamoon liittyvän tieyhteystarpeen jatkojalostamisessa tulee hakea yhteistyössä maanomistajien kanssa linjausta, joka mieluimmin tukee peltoviljelyn tarpeita, kuin pirstoo olemassa olevia tilussuhteita.

Antti Arminen
MTK-Kaakkois-Suomi
Toiminnanjohtaja