Vahinkojen torjunnan ja riistakantojen hallinnan mahdollistaminen ASF-tartuntavyöhykkeellä

ASF-tartuntavyöhyke on laajentunut huomattavasti, ja rajoitusten on arvioitu kestävän vähintään vuoden. Metsästystä ja riistakantojen hallintaa ei siksi voida enää tarkastella vain lyhytaikaisena poikkeustilanteena. Pitkäkestoisilla rajoituksilla voi itsessään olla merkittäviä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen, liikenneturvallisuuteen sekä eläinten aiheuttamiin vahinkoihin.

MTK Kaakkois-Suomi ei esitä tartuntavyöhykkeen metsästysrajoitusten yleistä purkamista. Sen sijaan tarvitaan riskiperusteista tarkastelua siitä, millaisia hallittuja ja mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttavia metsästys- ja pyyntimenetelmiä voidaan sallia vaarantamatta afrikkalaisen sikaruton torjuntaa.

Ruokavirasto on jo arvioinut muun muassa pienpetojen loukkupyynnin sekä merimetson ja hylkeiden metsästyksen sellaisiksi toimintamuodoiksi, joita voidaan sallia ydinalueen ulkopuolella. Samaa riskiperusteista tarkastelua tulisi soveltaa myös muihin metsästys- ja pyyntimuotoihin.

1. Villisian hallittu kyttäysmetsästys

Villisian metsästys on nyt kokonaan kiellettyä noin 300 000 hehtaarin alueella, josta viime vuosien saalis on ollut noin puolet koko Suomen villisikasaalista.

Villisikojen hallittu kyttäysmetsästys tulisi voida pitää käytettävissä sellaisilla tartuntavyöhykkeen alueilla ja sellaisin ehdoin, joissa metsästys ei vaaranna taudintorjuntaa tai aiheuta tarpeetonta villisikojen liikkumista.

Mahdollisia ehtoja (metsästyksen rajoitteita) voisivat olla esimerkiksi:

- metsästys tapahtuu paikallaan kyttäämällä, ei ajojahtia
- koiraa ei käytetä
- käytetään äänenvaimenninta häiriön minimoimiseksi
- metsästysalue ja toimintatapa määritellään tarkasti. Riistahallinto voisi koordinoida kyttäyspaikkojen sijaintia
- näytteiden otto tartuntavyöhykkeeltä kaadetuista villisioista ohjeistetaan ja organisoidaan erikseen
- ruhot käsitellään ja tarvittaessa hävitetään Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti
- toiminnassa noudatetaan määriteltyjä puhdistus- ja desinfiointitoimia

Tavoitteena olisi mahdollistaa villisikakannan hallinta tavalla, joka samalla tukee ASF torjuntaa eikä lisää taudin leviämisriskiä.

2. Hirvieläinten metsästys ja kannanhallinta

Myös hirvieläinten metsästyksessä tulisi arvioida erikseen sellaiset metsästysmuodot, joiden aiheuttama häiriö on vähäinen.

Erityisesti pellolta tapahtuvan, ilman koiraa toteutettavan vahtimismetsästyksen mahdollistamista tulisi arvioida ydinalueen ulkopuolella. Metsästyksen aiheuttamaa häiriötä voidaan edelleen vähentää käyttämällä äänenvaimenninta.

Hirvikannan hallinnalla on maa- ja metsätalouden vahinkojen lisäksi laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Pitkäaikaisen metsästysrajoituksen vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi liikenneturvallisuudessa sekä hirvieläinten aiheuttamien metsä-, pelto- ja muiden omaisuusvahinkojen lisääntymisenä.

Tämän vuoksi hirvieläinten kannanhallinnan mahdollisuudet tulisi turvata myös pitkäkestoisen ASF-rajoituksen aikana sellaisin menetelmin ja alueellisin rajauksin, jotka eivät vaaranna taudintorjuntaa.

3. Vahinkoperusteiset poikkeusluvat ja suurpedot

Vahinkoa aiheuttavan eläimen poistamisen tulee olla mahdollista myös ASF-tartuntavyöhykkeellä silloin, kun poistamiselle on muutoin lain ja lupaehtojen mukaiset perusteet.

Myös näissä tilanteissa tulisi ensisijaisesti käyttää mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttavia menetelmiä. Äänenvaimentimen käyttö sekä tarkasti rajattu ja hallittu pyynti voivat osaltaan vähentää villisioille aiheutuvaa häiriötä ja siten ASF leviämisriskiä.

Pitkäkestoinen ASF-rajoitus ei saisi johtaa tilanteeseen, jossa maa- ja kotieläintalouteen kohdistuvia merkittäviä vahinkoja ei voida ehkäistä tai vahinkoa aiheuttavaa eläintä poistaa, vaikka toimenpide voitaisiin toteuttaa hallitusti ja vähäisellä tautiriskillä.

4. Valkoposkihanhien aiheuttamien satovahinkojen torjunta

Valkoposkihanhien osalta tilanne poikkeaa muista edellä mainituista metsästysmuodoista. Pelloilla tapahtuva toistuva ampuminen voi aiheuttaa sellaista häiriötä, jota ASF torjunnassa pyritään välttämään.

Tästä huolimatta valkoposkihanhien aiheuttamien satovahinkojen torjuntaan tarvitaan ratkaisu myös ASF-tartuntavyöhykkeellä. On pikaisesti määriteltävä, millä tehokkailla keinoilla satovahinkoja voidaan ehkäistä alueilla, joilla lainsäädännön mahdollistamaa suojametsästystä ei ASF-rajoitusten vuoksi voida käyttää. 
Samalla on varmistettava, ettei ASF-rajoituksista johtuvat kiellot käyttää vahinkojen torjuntakeinoja tai suojametsästystä heikennä viljelijän asemaa vahinkojen korvaamisessa.

5. Vähähäiriöinen pienriistan metsästys ja majavan aiheuttamien vahinkojen ehkäisy

Myös muun pienriistan metsästyksessä tulisi arvioida erikseen sellaiset pyyntimuodot, joiden aiheuttama häiriö villisioille on vähäinen. Arvioinnissa olennaista tulisi olla metsästettävän lajin lisäksi metsästystapa, koiran käyttö, liikkuminen alueella sekä mahdollisuus vähentää ampumisesta aiheutuvaa häiriötä.

Majava on tästä erityisen perusteltu esimerkki, sillä majavakannan hallinnalla voidaan ehkäistä merkittäviä paikallisia vahinkoja. Majavien rakentamat padot ja vedenpinnan nousu voivat aiheuttaa huomattavia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä infrastruktuurille. Seurauksena voi olla muun muassa peltojen ja metsien tulvimista, puustovaurioita, kuivatusjärjestelmien toiminnan heikkenemistä sekä metsäteihin ja muihin kulkuyhteyksiin kohdistuvia vahinkoja.

Majavan metsästys voidaan toteuttaa paikallaan kyttäämällä, ilman koiraa ja äänenvaimenninta käyttäen. Tällaisen pyyntitavan aiheuttama häiriö villisioille on olennaisesti vähäisempi kuin esimerkiksi ajojahdissa tai vapaana työskentelevää koiraa käytettäessä.

Majavan ja muun vähähäiriöisesti pyydettävän pienriistan metsästyksen sallimista tartuntavyöhykkeen ydinalueen ulkopuolella tulisi tämän vuoksi arvioida riskiperusteisesti siten, että samalla huomioidaan ASF leviämisen estämiseksi tarvittavat hygienia- ja varotoimet.

Yhteenveto

ASF torjunnan tulee edelleen olla ensisijainen tavoite. Pitkäkestoisessa tilanteessa metsästyksen ja vahinkojen torjunnan rajoituksia on kuitenkin välttämätöntä arvioida nykyistä tarkemmin toiminnan todellisen häiriö- ja tautiriskin perusteella.

Arvioinnissa tulee ottaa huomioon metsästettävän eläinlajin lisäksi metsästystapa ja - alue, koiran käyttö, liikkuminen maastossa, ampumisesta aiheutuva häiriö sekä metsästyksen merkitys riistakantojen hallinnalle ja maa- ja metsätalouden, liikenneturvallisuuden ja muiden vahinkojen ehkäisemiselle.

MTK Kaakkois-Suomi esittää, että Ruokavirasto ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelevat tartuntavyöhykkeelle riskiperusteisen toimintamallin, joka mahdollistaa ydinalueen ulkopuolella sellaiset hallitut ja mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttavat metsästys- ja vahingontorjuntatoimet, joiden toteuttaminen ei vaaranna ASF torjuntaa.

Lappeenrannassa 2.9.2026

MTK Kaakkois-Suomi ry
Virpi Reinikainen
toiminnanjohtaja