Tämä kirjoitus on tarkoitettu metsäsukupolvenvaihdosta suunnitteleville. Tämän tekstin 
aiheena on SPV ylisukupolvisuus.

Oletko yli 60-vuotias metsänomistaja? Oletko ajatellut, kenen haluaisit jatkavan sinulle 
tärkeää metsänhoitotyötä? Onko sinulla lapsia ja lapsenlapsia? Luontevimminhan metsäsi siirtyisivät lapsiesi omistukseen, eikö niin? Entä jos lapsenlapsesi olisivat 
seuraava sukupolvi metsiäsi hoitamassa?

Tähän ajatukseen kannattaa käyttää muutamakin hetki. Ymmärrän hyvin, että olisi mukava ja luonteva tapa siirtää metsät aina seuraavalle sukupolvelle, niin kuin on aina 
ennekin tehty. 

Mikäli edellinen sukupolvi on hakannut metsän aukoksi ennen luovutusta seuraavalle, metsä ei tuota juuri mitään ensimmäisen 30 vuoden aikana, vaan siitä aiheutuu lähinnä 
kuluja raivauksesta. Ja vaikka uudet omistajat pääsisivätkin tekemään rahakkaan päätehakkuun, näistä rahoista merkittävä osa menee erilaisten verojen maksuun riippuen siitä, onko siirto tehty lahjana, kauppana vai lahjanluonteisena kauppana.
Verotaakka toki pienenee, jos sukupolvenvaihdoshuojennuksen ehdot täyttyvät.

30 vuotta on varsin tavallinen aika omistaa perintömetsää, jonka jälkeen se siirtyy 
seuraavalle sukupolvelle. Tämä sukupolvi ei pääse hirveästi nauttimaan 
omistajanvaihdoksen aikoihin paljaaksi hakatusta metsästä, koska metsän kasvamista 
päätehakkuukypsäksi täytyisi odotella vielä vähintään toisetkin 30 vuotta, eli vasta kun yksi sukupolvi on jäänyt jo välistä. 

Tässä kohdassa tuon tarkemmin esiin näkemykseni siitä, miksi metsäomaisuuden sukupolvenvaihdos voisi olla järkevää tehdä sukupolven yli, mikäli vastaanottava 
sukupolvi on yli 18-vuotiaita. Ja jos hoitotöiden hyväksyttäminen maistraatissa ei haittaa, voi vastaanottavaan sukupolveen kuulua myös alaikäisiä.

Mikäli metsää pääsisi omistamaan jo alle 30-vuotiaana, voisi metsästä saatavia tuottoja käyttää elämän alkutaipaleen tärkeisiin ja hintaviin hankintoihin, kuten oman asunnon 
tai auton ostoon. Tavallisesti metsää perivä henkilö on huomattavasti vanhempi, ja hän ostaa metsärahoilla moottoripyörän tukahduttaakseen keski-iän kriisiään.

Nuorille jatkajille metsän siirtäminen voi toki aiheuttaa sen, että jos seuraava sukupolvi opiskelee vielä saadessaan metsää haltuunsa, voivat metsästä saatavat tulot vaikuttaa
esimerkiksi heidän saamaansa opintotukeen. Kansaneläkelaitokselta saatavien ilmaisten eurojen menettämistä ei tällaisessa tilanteessa pitäisi kuitenkaan nähdä ongelmana, vaan ymmärtää etuoikeutettu asemansa. Saataisiinkohan näillä säästöillä myös Suomi nousuun?

Väliin jäävän sukupolven osalta tällainen järjestely olisi tietysti hieman harmillista, ja menetetyt tuotot voisivat aiheuttaa mielipahaa. Vältetyt sukupolvenvaihdosverot olisivat kuitenkin merkittävä houkutin tälle ratkaisulle.

Jos metsää pääsisi omistamaan nuorena, sitä myös hoidettaisiin nuoruuden innolla. Tämä voisi myös parantaa nuorten luontosuhdetta.