Pistää miettimään nämä viime päivien uutiset. Lannoiteliikenteen tyrehtyminen koskettaa suoraan maataloussektoria, mutta ei vain sitä. Vaikutukset ulottuvat satamiin, raiteille, kuljetuksiin, varastointiin, koneurakointiin, jalostusketjuihin – ja lopulta myös kauppaan ja kuluttajaan asti.

Kun oma toimialue on Kaakkois-Suomi, uutinen saa erityisen painon. Alueen elinvoima on ottanut Ukrainan sodan, rajasulun ja muuttuneiden kuljetus- ja kauppavirtojen seurauksena koko valtakunnan edestä siipeensä. Täällä konkretisoituu se, kuinka tiiviisti elinkeinot ja ihmiset tarvitsevat toisiaan.

Maaseutu ei elä irrallaan muusta yhteiskunnasta. Maatalous tarvitsee toimivia satamia, raiteita, kuljetuksia, koneurakointia, palveluja ja maksukykyistä yrityskenttää ympärilleen. Mutta vähintään yhtä paljon se tarvitsee toimivan arjen: tiet, koulut, kaupat, terveydenhuollon, harrastusmahdollisuudet, turvallisuuden ja yhteisöt, joissa ihmiset voivat elää, tehdä työtä ja kasvattaa lapsiaan.

Kukaan ei viihdy eikä jaksa yksin. Ei maatila, ei yritys, ei perhe eikä kylä. Itärajan läheisyydessä tämä näkyy erityisen kirkkaasti: alueen elinvoima ei ole vain euroja, tonneja tai kuljetusvirtoja, vaan myös ihmisten mahdollisuutta rakentaa tulevaisuutta omalla kotiseudullaan. Samalla muu yhteiskunta tarvitsee ruokaa, huoltovarmuutta, raaka-aineita, työtä ja elinvoimaa tuottavaa maaseutua.

Siksi myös CAP-uudistuksesta puhuttaessa kyse ei ole vain maatalouden tukitasoista tai hallintomalleista. Kyse on siitä, miten alueiden elinvoima, ruokaturva ja huoltovarmuus turvataan toimintaympäristössä, joka on muuttunut poikkeuksellisen rajusti – erityisesti itäisessä Suomessa ja Kaakkois-Suomessa.

Kaakkois-Suomessa me tarvitsemme toinen toisiamme poikkeuksellisen paljon. Maataloustuottajat eivät pärjää ilman muuta yhteiskuntaa ja alueen elinkeinoja, eikä muu yhteiskunta pärjää ilman ruokaa, huoltovarmuutta ja maaseudun työtä.

Tarvitaan ratkaisuja, joilla vahvistetaan kotimaista ravinnekiertoa, monipuolisia tuotanto- ja tuontikanavia, toimivia kuljetusketjuja sekä tilojen ja alueen yritysten mahdollisuuksia investoida, työllistää ja sopeutua muutokseen.

Elinvoima ja huoltovarmuus eivät synny siiloissa – ne syntyvät toimivista alueellisista ketjuista.

Virpi Reinikainen
Toiminnanjohtaja
MTK-Kaakkois-Suomi