MTK-Kaakkois-Suomi kiittää mahdollisuudestaan antaa palautetta kaavaehdotukseen. MTK tarkastelee ehdotusta maaseudun, maatalouselinkeinon sekä metsätalouden harjoittamisen ja niiden sen toimintaedellytysten turvaamisen näkökulmista.

Metsätalousalueiden kaavamerkinnät
Muutosehdotus: Ehdotamme, että kaavakarttaa selkeytetään ja kevennetään M- ja Valueilla, joilla metsälaki ohjaa metsien käsittelyä. Näiltä alueilta on karsittavissa luontokohdemerkintöjä, joiden säilyminen on jo turvattu metsälain ja muun siihen kytketyn lainsäädännön toimeenpanon kautta (kts. tarkemmat perustelut alempana). Tällaisten kohteiden merkintä yleiskaavan aiheuttaa tarpeetonta päällekkäistä ohjausta ja lisätyötä metsätalouden valvonnassa ja metsänhoitotoimenpiteiden käytännön toteutuksessa.
Perustelut: Metsälaki ohjaa metsien hoitoa ja käyttöä ja sen tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälaki on voimassa oikeusvaikutteisten yleiskaavojen maa- ja
metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitetuilla alueilla.

Lain mukaan metsänomistajan on huolehdittava, että sekä metsän hakkuista että erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelystä tehdään metsänkäyttöilmoitus Suomen metsäkeskukselle. Metsäkeskus vastaa metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen valvonnasta ja kohteiden ilmoittamisesta maanomistajille. Lisäksi Metsäkeskus ilmoittaa ELY-keskukselle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu tai sen lähialueella on luonnonsuojelulaissa tarkoitettu erityisesti suojeltava laji, suojellun luontotyypin esiintymä tai Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue.

On huomattava, että metsälaki velvoittaa noudattamaan luonnonsuojelulain (1096/1996), vesilain (587/2011), ympäristönsuojelulain (527/2014) ja muinaismuistolain (295/1963) säädöksiä. Lisäksi laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) velvoittaa maanomistajaa poistamaan metsästä myrskyn tai muun luonnontuhon vahingoittamat havupuut, joista voi levitä metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä.

Metsätalousalueilla ei yleensä ole tarvetta antaa kaavassa erillisiä suojelumääräyksiä. Kuitenkin jos suojelulle on erityinen selkeä tarve, perusteet ja lisäarvo suhteessa metsälain ja muiden lakien mukaisiin velvoitteisiin, suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia. Siten ne voivat käytännössä koskea vain rajattuja, suhteellisen pienialaisia alueita.

Mikäli merkintää käytetään, on huomattava, että S-alkuisella merkinnällä rajatut kohteet jäävät metsälain antaman suojan ulkopuolelle. Tällöin esimerkiksi kohteiden mahdollisiin hakkuisiin ei voida puuttua metsälain keinoilla. Maanomistajan kannalta on myös merkittävää, että nämä kohteet jäävät metsälainsäädännön tarjoamien korvausten ulkopuolelle, esimerkiksi luonnonhoidon korvaukset ja ympäristötuet on nimenomaan tarkoitettu monimuotoisuudeltaan arvokkaiden kohteiden parantamiseen ja hoitoon.

Liito-oravan elinympäristöjä tai elinpiiriä ei ole tarpeen merkitä yleiskaavan M- ja V-alueilla. Alueet huomioidaan luonnonsuojelulailla ja metsänkäyttöilmoituksen käsittelyn yhteydessä. Metsäkeskus tarkastaa liito-oravan kohteiden tiedot ja ilmoittaa niihin kohdistuvista metsänkäyttöilmoituksista metsänomistajille ja ELY- keskukselle. Toimijoilla on käytössään viimeisimpään tietoon perustuvat ohjeistukset, kuinka näissä kohteissa maastossa toimitaan. Lisäksi liito-oravakohteita voi vanhentua ja jäädä pois käytöstä, jolloin myös kaavamerkinnän perusteet poistuvat. Muilla kuin kaavan M- ja V-alueilla Metsäkeskus ei ole metsien käyttöä valvova viranomainen, jolloin merkinnän käyttö voi olla tarpeellinen, jotta varmistetaan kohteiden säilyminen.

On myös syytä huomattava, että arvokkaat monimuotoisuuskohteet ovat tulevaisuudessa potentiaalisia kohteita luontoarvomarkkinoille, esimerkiksi ekologisen kompensaation kohteiksi. Tällaisten kohteiden merkitseminen kaavaan voi muuttaa niin statusta tavalla, joka jättää ne markkinamekanismien ja korvausten ulkopuolelle. Viranomaisen kaavamerkintä esimerkiksi poistaa kohteelta vapaaehtoisuuden ja niin kutsutun ”lisäisyyden”, joka on yleensä vaatimuksena luontoarvojen kaupassa.

Suomen metsäkeskus kehittää tietovarantojaan ja se pystyy ottamaan vastaan tietoa muistakin luontokohteista, kuin mihin alan lainsäädäntö velvoittaa. Mikäli luontokartoituksessa löydetään muita arvokkaita kohteita, kannattaa ne kaavaan merkitsemisen sijasta ilmoittaa Metsäkeskukselle, jolloin ne voidaan ottaa mukaan tietovarantoon ja -järjestelmiin. Näin kohteet tulevat mukaan metsänkäyttöilmoitusten käsittelyprosessiin. Metsäkeskuksen järjestelmien kautta tieto välittyy automaattisesti ja tehokkaasti myös alan toimijoille, metsänomistajille ja tarpeen mukaan viranomaisille.

Kaavamääräys: S-1 - Suojelualue
Kaavaehdotus: ”Merkinnällä on osoitettu alueita, joilla on todettuja luontoarvoja, mutta joita ei ole toistaiseksi luonnonsuojelualueiksi perustettu. Alueella on maankäyttö- ja rakennuslain 41 § 2. mom. nojalla kielletty maaperän kaivaminen ja muokkaaminen, metsänhakkuu sekä muut alueen luonnontilaa vaarantavat toimenpiteet, kunnes yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä selvitetään tarkemmin, miten suojelu on tarkoitus toteuttaa.”
Muutosehdotus: Lisätään kaavamääräyksen loppuun seuraava lause: ”…kuitenkin enintään viisi vuotta kaavan hyväksymisestä.”
Perustelut: Maanomistajalle on tärkeää antaa selkeä määräaika ja näkymä asian etenemisestä.

Kaavamääräys: SL - Luonnonsuojelualue
Kaavaehdotus: ”Merkinnällä on osoitettu luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu tai rauhoitettavaksi tarkoitettu valtion toimesta tai maanomistajan hakemuksesta toteutettava alue. Alueella on maankäyttö- ja rakennuslain 41 § 2. mom. nojalla kielletty maaperän kaivaminen ja muokkaaminen, metsänhakkuu sekä muut alueen luonnontilaa vaarantavat toimenpiteet, kunnes siitä on muodostettu luonnonsuojelulain mukainen luonnonsuojelualue, kuitenkin enintään viisi vuotta kaavan hyväksymisestä. Tämän jälkeen alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen maisematyön luvanvaraisuus. Alueella on maankäyttö- ja rakennuslain 43 § 2. mom:n nojalla rakentaminen kielletty.”
Muutosehdotus: Poistetaan virke: ”Tämän jälkeen alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen maisematyön luvanvaraisuus.”
Perustelut: Mikäli luonnonsuojelualuetta ei ole onnistuttu perustamaan viiden vuoden kuluessa tulee alueen metsien hoitoa voida jatkaa ilman maisematyöluvan tuomaa hallinnollista rasitetta ja lisäkustannuksia.

Kaavamääräykset:
a) Liito-oravan / lepakon kulkuyhteystarve ja
b) Viheryhteystarve / ekologinen yhteystarve
Kaavaehdotus: ”Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, tienrakentamista, puiden kaatamista tai muuta tähän verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa (maisematyön luvanvaraisuus MRL 128 §). Alueella suoritettavien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että alueen luontoarvot säilyvät.”
Muutosehdotus: Poistetaan kaavamääräyksestä kategorinen vaatimus maisematyöluvasta.
Perustelut: Maisematyöluvan vaatimus on tarpeeton yhteystarpeiden hoitamisessa ja käsittelyssä. Lupavaatimus lisää hallinnollista työtä ja aiheuttaa lisäkustannuksia maanomistajalle. Olennaista on suunnitella toimenpiteet kohdekohtaisesti tavalla, jolla saavutetaan kaavamääräyksen tavoite ”Alueella suoritettavien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että alueen luontoarvot säilyvät.”

Maatalous ja maaseutualueet
Tyytyväisenä panemme merkille kaavan laatijan tahtotilan edistää Imatran maaseutualueiden elinvoimaisuutta. Kylät ja niitä ympäröivä maaseutualue tarjoavat osalle asukkaista vaihtoehdon kaupunkiasumiselle. Maaseutuelinkeinojen harjoittaminen sekä maaseudun ominaispiirteisiin sopiva täydennysrakentaminen tukevat parhaiten myös maaseudun kulttuuriympäristön arvojen säilymistä. Kaava pyrkii säilyttämään ja vahvistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat maaseutuelinkeinoihin myönteisesti. Edelleen tavoite Maa- ja metsätalouden lisäksi maaseutuelinkeinoja täydentävistä muista tilaa vaativa toiminta (hevostilat, kenneltoiminta, autokorjaamotoiminta ym.), matkailu sekä myös energiantuotantoon ja biotalouteen liittyvät hankkeet tukevat maaseudun elinvoimaa.

Kaavoittajan huomio maaseutuelinkeinojen ja maaseutuasutuksen kaupungin vahvuutena ja voimavarana on merkille pantavaa. Tekstissä lausutaan oivaltavasti maaseudun tarjoavan asuinpaikkoja ympäristöystävällisyyden perusteella. Monimuotoisuuden, resilienssin ja huoltovarmuuden tuottamat julkishyödykkeet ovat maaseudun vahvuuksia. Elävä maaseutu maaseutuelinkeinoineen turvaa parhaiten sen arvojen säilymisen.

Kaavamääräys: Paikallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö
Imatran maaseutualueelle ei kohdistu sellaista kysyntää, että uudisrakentamisen sijoittumista tulisi erityisesti rajoittaa. Museoviraston lausuntopyyntöä edellyttävä merkintä kulttuurimaisemia rajaamassa tulisi hylätä esitetyssä laajuudessa. Merkinnän rajaamat kohteet tulee osoittaa merkittävästi tarkkarajaisemmin, keskittyen herkimpiin yksilöityihin kohteisiin. Elävät kylät elinkeinoineen edellyttävät mahdollisuutta elämään ja elinkeinojen kehittämiseen. Hallinnollisen taakan kerääminen maiseman museointiin pyrkivine rajoitteineen vaarantaa elävyyden edellyttämän kehityksen. Olemassa olevien asuinpaikkojen ja tilakeskusten elävyyden ylläpitämisen tavoitteen tulee sisältää mahdollisuus hallittuun muutokseen. Liian tiukasti rajaaminen johtaa ränsistymisen kautta autioitumiseen ja hoitamattomuuteen.

Moottorikelkkareitin yhteystarve
Kaavassa osoitettu moottorikelkkailun yhteystarve merkintä on yleiskaavassa toisaalla esitettyjä periaatteita vastoin soviteltu halkomaan Viraskorven kulttuurimaiseman peltoalueita. Talvinen reitti polanteineen ei sovi aktiivikäytössä oleville pelloille. Moottorikelkkareitin tasoinen väylä rajaa viljelykiertoa ja kasvilajien valikoimaa merkittävästi. Reitin polanne estää käytännössä syysviljojen ja tuotantonurmien talvehtimisen ja viljelyn. Vastaavasti kevätviljojen viljelyn osalta syvälle routaantuva reittilinja myöhästyttää koko peltolohkon kevättöitä, aiheuttaen sadonmenetyksiä. Salaojitettuja peltolohkojen lävistämillä reittilinjoilla hankalimpina tulevat salaojaputkiin ulottuvat vaikutukset. Roudan nostaessa reittilinjan maapohjaa, syntyy salaojitukseen roudan nostava vaikutus. Käytännössä salaojaputket katkeavat vertikaalisesti maahan syntyvän routavyöhykkeen rajapinnasta. Kyläyhteisöjen dynamiikkaa ja elinehtoja ei voi samanaikaisesti sekä säilyttää että pirstoa. Yleiskaavan moottorikelkkareitin yhteystarve on järkevää sijoittaa jo käytössä olevalle reitilleen, suurjännitelinjojen reittiä mukaillen.

Kouvolassa 31.5.2024
Jouni Väkevä, Kenttäpäällikkö, MTK Metsänomistajat -linja
Antti Arminen, Toiminnanjohtaja, MTK-Kaakkois-Suomi
Eeva Saarikorpi, Kenttäpäällikkö, MTK-Kaakkois-Suomi