Kaakkois-Suomessa tavalliseen sadonkorjuusyksyyn on tullut vielä aivan oma lisänsä. Afrikkalainen sikarutto on määrittänyt alueemme arkea jo kahden kuukauden ajan. On mietitty, minne vilja voidaan toimittaa, missä metsäkone saa kulkea, kuka voi lähteä hirvimetsälle – ja parhaaseen marja-aikaan jopa sitä, kuka saa mennä niille mahtaville marjamaille, joita meidän kulmillamme riittää.

Virolahden 22. syyskuuta järjestetty yleisötilaisuus jäi erityisesti mieleen. Siellä eivät puhuneet vain viranomaiset ja asiantuntijat. Ääneen pääsivät ihmiset, joiden jokapäiväiseen elämään rajoitukset ovat vaikuttaneet viikkojen ajan. Epävarmuus, taloudellinen huoli ja jatkuvasti muuttuvat ohjeet ovat rasittaneet maatiloja, yrityksiä ja kokonaisia kyliä.

Kaksi päivää myöhemmin Ruokavirasto muutti ydinalueen rajoituksia merkittävästi. Metsätaloustyöt, marjastus, sienestys ja muu maastossa liikkuminen sallittiin jälleen määrätyin bioturvallisuusehdoin. Helpotus alueen ihmisten arkeen oli varmasti tarpeellinen. Samassa yhteydessä kuitenkin todettiin, että virusta on maastossa edelleen runsaasti, ja ydinaluetta jouduttiin uuden tautilöydöksen vuoksi laajentamaan.

Tässä kohtaa on lupa kysyä, mikä on taudintorjunnan punainen lanka.

Tässä kohtaa on lupa kysyä, mikä on taudintorjunnan punainen lanka. Rajoitusten pitää olla oikeasuhtaisia, niiden vaikutukset ihmisten elämään ja elinkeinoihin on tunnistettava ja turhia rajoituksia pitää voida purkaa. Mutta yhtä tärkeää on pystyä perustelemaan, miten jokainen muutos palvelee sitä tärkeintä tavoitetta: taudin pysäyttämistä ja hävittämistä Suomesta. Luottamus syntyy johdonmukaisuudesta – ei siitä, että linja näyttää vaihtuvan muutamassa päivässä laidasta toiseen.

Syyskuussa saatiin myös päätös maatalouden EU-rahoitteisesta kriisituesta. Noin 8,7 miljoonan euron tuki kohdennetaan erikoiskasvipalkkion piirissä oleville tiloille sekä AB-alueella tietyille nauta- ja maitotiloille. Tavallinen viljantuotanto jäi tuen ulkopuolelle, vaikka lannoitteiden ja polttoaineiden kallistuminen on osunut voimakkaasti juuri peltokasvituotantoon.

Kaakkois-Suomesta katsottuna ratkaisu tuntuu erityisen vaikealta ymmärtää. Täällä viljasatoa on tänä syksynä korjattu sateiden ehdoilla ja korkeilla polttoainekustannuksilla, ja osalla aluetta ASF on tuonut samaan aikaan ylimääräistä epävarmuutta viljan käyttöön, vastaanottoon, varastointiin ja kuljetuksiin. Viljelijä ei voi siirtää näitä kustannuksia oman tuotteensa hintaan. Kun kriisitukea kohdennetaan, pitäisi siksi pystyä tunnistamaan myös ne tuotantosuunnat ja alueet, joille useampi poikkeuksellinen rasite osuu yhtä aikaa. MTK vaati jo valmisteluvaiheessa laajempaa ja kustannusten todelliseen nousuun perustuvaa tukimallia. Päätös ei tätä tarvetta poistanut.

Toisenlaista markkinavaikuttamista nähtiin, kun MTK ja SLC jättivät Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toimenpidepyynnön S-ryhmän ketjuyhteistyöstä. Järjestöt pyytävät selvittämään, onko itsenäisten alueosuuskauppojen välinen yhteistyö ja markkinoiden maantieteellinen jakautuminen rajoittanut kilpailua sekä vahvistanut kaupan ostajavoimaa tavarantoimittajiin nähden. Asia kuuluu nyt kilpailuviranomaiselle – mutta on hyvä, että suomalaisen ruokaketjun rakenteita uskalletaan myös haastaa ja tutkia.

Kaiken tämän keskellä sato on kuitenkin korjattu siellä, missä se on ollut mahdollista. Metsissä on riittänyt marjaa, pelloilla koneet ovat kulkeneet poutahetkien tahdissa ja tiloilla on jälleen kerran sopeuduttu asioihin, joihin ei itse voida juuri vaikuttaa. Siitä kuuluu kiitos alueemme viljelijöille, metsänomistajille ja kaikille niille, jotka ovat vaikeanakin syksynä pitäneet pyörät pyörimässä.

Virpi Reinikainen
Toiminnanjohtaja
MTK-Kaakkois-Suomi